lauantai 18. maaliskuuta 2017

Anni Sumari: Sarkofagi - #runo100

Anni Sumarin äiti oli koulussa ranskanopettajani. Siksi kuulin kirjailijasta jo nuorena kotipaikkakunnallani. Myöhemmin, kun asuin jo muualla, luin Sumarin kolme ensimmäistä teosta, jotka olivat lyhytproosaa, ihailin suuresti hänen upeaa kieltään ja otinpa jopa siitä vaikutteita joihinkin omiinkin teksteihini (vaikka eipä niissä omissa teksteissäni tietenkään paljon kehumista ollut).

Joka tapauksessa on jo ainakin 20 vuotta kulunut niistä ajoista, kun Sumaria luin, joten ajattelin tutustua häneen uudestaan. Harmikseni niitä hänen ensimmäisiä kirjojaan minulla ei enää ole, enkä ole ainakaan toistaiseksi saanut niitä mistään käsiini. Haluaisin tietää, miltä juuri ne silloin nuorena lukemani tekstit tuntuisivat nyt.

Sumarin runokirjoja on kuitenkin saatavana. Tämä Sarkofagi on hänen neljäs teoksensa ja ensimmäinen runokirjansa.

Nyt ennen kuin siitä mitään kirjoitan, täytyy kuitenkin sanoa yksi asia. Runoista ei ole helppo kirjoittaa, kuten on kirjabloggaajien kesken ollut puhettakin. Ja varsinkin Sumarin runojen äärellä tuli mieleen, että pitäisi olla kirjallisuustieteilijä voidakseen sanoa niistä jotain. Minun kirjallisuustieteilyni taas jäi siihen, että hain kerran yliopistoon kirjallisuutta lukemaan, mutta en päässyt. Lisäksi vaikka pidän runoista, olen kuitenkin lukenut enemmän romaaneja, joten en ole mikään runouden asiantuntija.

Kerron siis näistä runoista vain oman subjektiivisen kokemukseni. Enkä osaa paljon edes sanoa, mutta jokaisen kannattaakin tutustua Sumarin runoihin itse.

Nämä runot eivät päästä lukijaansa helpolla, vaan pakottavat ajattelemaan. En ihan heti päässyt tekstiin "sisälle", mutta sitten lukeminen alkoi sujua. Sumarin runot eivät välttämättä kuitenkaan paljasta lukijalle salaisuuttaan. Ne jäävät arvoituksiksi. Mutta sieltä täältä avautuu ahaa-elämyksiä. Ja osa runoista avautuu helpommin kuin toiset.

Joistain runoista pidin ja toisista en. Niin paljon kuin olin ihaillut Sumarin lyhytproosaa nuorena, nyt ihmettelin, ovatko nämä runot jotenkin vaikeampia kuin ne aikaisemmat tekstit vai onko minusta itsestäni vain tullut tyhmempi ja juntimpi vuosien varrella. Minusta nämä runot sopivat parhaiten jonkun intellektuellin luettaviksi. Joka siis kaikesta päätellen en ole minä.

Kuitenkin kuten sanoin, pidin joistain - ja monistakin - runoista ja löysin niistä helmiä.

Tässä ote runosta Ruoho, josta pidin:

...Astuin yhden askeleen,
jotain valoisaa ruohikossa peittyi ja pimeni.
Astuin toisen, ja enemmän katosi.
Näkeminen ei riitä, näky on osattava pysäyttää
kuin virtaava veri, kivun porteille. Kadottamani taidon muisto
sai minut etenemään liian nopeasti. Vai
oliko se vain kastetta
olisiko se ollut vain kastetta.

Runossa Silmu taas on erilaista kieltä, siitä lyhyt esimerkki tässä:

...silmu on kierteinen liikkumaan kuin öljytty ketju silmukasta,
adoniksen ja moottoripyörän symbioosi surmanajon pallohäkissä...

Ja vielä runosta Tämä vaikuttava elämä:

...Tämä vaikuttava elämä
kun joskus unessa henki on vapaa
liitelevät olohuoneiden neliöt symmetrisinä lepakkoina
iltasinisessä, kuin pillastuneet valkoiset shakkikoordinaatistossa
ottavat luvattomia ulottuvuuksia
ja päästelevät kiellettyjä ääniä kuin hypnotisoidut mahalaukut.

Esimerkit ehkä kertovat runoilijan tyylistä ja kielestä enemmän kuin itse osaan kertoa. En sano enempää, mutta toivottavasti joku kiinnostuu tutustumaan Sumarin runoihin. Liken nettisivuilla kerrotaan, että hänen runojaan on käännetty 24 kielelle, joten kyllä hänen runojaan luetaan.

Like 1994, 85 sivua
61 runoa

#runo100
haasteeseen luettu yhteensä 139 runoa

2 kommenttia:

  1. Runoja on helppo lukea ja blogisivullani on aina joku runo tai aforismi tai jopa oma runoni, mutta runoista kirjoittaminen on todella vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, että runojen lukemisesta kyllä nauttii, mutta niistä ei vain osaa kirjoittaa. Tässäkin kirjassa oli monia hienoja runoja, vaikka en tiedä onnistuinko aivan sitä kuvaa niistä antamaan. Nyt aion juuri aloittaa seuraavaa runopostausta, saa nähdä mitä siitä tulee...

      Poista