tiistai 21. helmikuuta 2017

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi

Kati ajaa työkseen kirjastoautoa ja on huolissaan työkaveristaan Mikasta, joka on sinkku. On Kati tosin itsekin sinkku, mutta itsestään hän ei välitä, koska on täysin tyytyväinen oloonsa. Mikaa hän sen sijaan säälii ja päättää mielestään ovelalla tempulla järjestää tämän naisrintamalle vipinää.

Mutta eräänä yönä nakkikioskilla Modern Talkingia henkeen ja vereen fanittava Kati törmää komeaan mieheen, joka on kuin Modern Talkingin Thomasin ja Dieterin risteymä. Tälle tyypille hän tulee antaneeksi puhelinnumeronsa, vaikka ei ollut aikonut miesseuraa etsiäkään. Siitä alkaa puhelun odottaminen, joka aikana ennen kännyköitä tiesi sitä, että kotoakin piti poistua vain pikaisesti ja heti tuli tunne, että tällä välillä hän on varmaan soittanut.

Lopulta tämä ihana Topias osoittautuu melko erikoiseksi tyypiksi, mutta rakkaushan on sokea, joten Kati ei välitä. Samalla hän alkaa järjestellä porukalla tehtävää bussiretkeä festareille Lappeenrantaan ja monet ovat käänteet sekä ennen reissua että lopulta paikan päällä festareilla.

Tarina siis sijoittuu kultaiselle 80-luvulle, kuten voi jo kirjan nimestä päätellä, ja juuri se sekä myös kirjastoauto päähenkilön työpaikkana houkuttelivat minua tarttumaan tähän kirjaan. Itse asiassa odotukseni olivat niin korkealla, että aloitin lukemisen hiukan epäröiden ja varautunein mielin, koska voihan tulla iso pettymys, jos on odottanut liikaa...

Mutta en joutunut pettymään. Kirja oli ensinnäkin täyttä kasaria putkikasseineen, sinapinkeltaisine jakkuineen, Dingo-huiveineen, c-kasetteineen kaikkineen. Sain kaipaamani nostalgia-annoksen, minä 80-luvun nuori!

Toiseksi Saarikoski kirjoittaa sujuvasti, mukaansatempaavasti ja hauskasti. Taas voi olla niin, että huumorintajuja on monenlaisia, mutta ainakin minuun tämän kirjan huumori puri. En kovin usein naura kirjaa lukiessani enkä tehnyt sitä nytkään, mutta hymy oli huulessa melkein tarinan alusta loppuun asti.

Ehdoton hyvänmielenkirja tämä siis oli, niin myös kesäkirja, vaikka itse luinkin sen nyt talvella. Mutta ainakin sai tuulahduksen kesää tänne talven keskelle. Ja se teki hyvää.

Mitä tulee siihen kirjastoautoon, myös kirjastojen työntekijät löytävät tästä kirjasta taatusti paljon mielenkiintoista ja tuttua asiaa. 80-luvun nostalgiaa olivat kirjaston kirjojen takakannen kortit, joita käyttämällä lainaaminen hoidettiin. Itseäni huvitti se, miten uteliaita Kati ja Mika olivat tietämään, mitä kukakin lainasi, vaikka tietysti he yrittivät salata uteliaisuutensa asiakkailta. Onhan sitä itsekin tullut nähtyä ja koettua uteliaisuutta eri alojen töissä...

Tarina ja juoni olivat mielestäni hyvin onnistuneita. Kaiken kaikkiaan tässä meillä on lupaava suomalainen chick lit -kirjailija! Häneltä sujuu sekä huumori että romantiikka. Minusta kirja oli kaiken kaikkiaan napakymppi enkä löydä siitä kritisoitavaa. Se oli juuri sellainen mitä kevyeltä chick lit -kirjalta voi odottaa: täydellinen päivänpiristys! Jään odottamaan, mitä kuulemme Saarikoskesta seuraavaksi.

P. S. Sen unohdin sanoa, että yksi asia oli kyllä ainakin minulle tässä kirjassa melko ennalta-arvattava. Mutta en kerro mikä se oli - jokainen lukekoon itse.... :)

Helmet-lukuhaaste 2017:
49. vuoden 2017 uutuuskirja

Karisto Oy 2017, 176 sivua

4 kommenttia:

  1. Tätä olenkin odottanut. Nyt ei olekaan oikein tullut luettua, niin pitääpä muistaa tämä taas kun lukeminen sujuu. Kuulostaa tosi mukavalta kirjalta. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi mukava kirja, voin suositella! :)

      Poista
  2. Tämä oli ihana kesäkirja lukea kesälomalla muunlaisten kirjojen lomassa :) Muistoja tuli omasta nuoruudesta ja kirjastoautotyöstä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan, sopii hyvin kesäkirjaksi! Ihania nuoruusmuistoja ja nostalgiaa tästä kirjasta tuli :)

      Poista