lauantai 7. tammikuuta 2017

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

Luen kyllä kirjoja raskaista aiheista (siinä missä kevyistäkin). Mutta. Nyt en vain pystynyt. Luettuani tätä kirjaa noin 70 sivua minusta alkoi tuntua, että ankeutta ja kurjuutta oli liikaa. Masentuneesta Kertusta kertova romaani käsittelee kyllä tärkeää aihetta; monien elämä on tällaista kuin hänellä tai vielä pahempaakin. Mutta henkilökohtaisesti en juuri nyt jaksanut kestää aivan näin suurta ahdistusta.

Siispä katsotaan, jos joskus myöhemmin palaisin tähän kirjaan ja yrittäisin uudestaan. Olin nimittäin kyllä odottanut tältä kirjalta paljon ja suunnitellut pitkään sen lukemista. Ehkä juuri silloin, kun odotukset ovat liian korkealla, voikin käydä näin. Näin olen huomannut toistenkin kirjabloggaajien sanovan. Ja joskus vain tulee angsti-kiintiö täyteen, ainakin hetkeksi. Nyt voisin lukea seuraavaksi jotain kevyempää.

Nythän en siis tiedä, miten kirjassa lopulta olisi käynyt, mutta takakansi kyllä väläyttää toivon pilkahdustakin kertoessaan, että kun hätä on suurin, voi lempein lääke löytyä läheltä. Ehkä Kerttu siis lopulta löytää valoa elämäänsä? Ja toivottavasti löytääkin!
'
Ehkä joskus palaan tähän kirjaan täällä, jos luen sen loppuun. Ostin sen nimittäin omaksi, joten täällähän se hyllyssäni odottelee vuoroaan muiden "lukemattomien lukemattomien" kirjojen seurassa.

Atena Kustannus Oy 2016, 249 sivua.

2 kommenttia:

  1. Juuri tästä syystä minullakin kesällä jäi kirja kesken! Liian paljon oman elämän päälle angstia ja mustaa, sitä kun riitti itsellä ihan tarpeeksi. Mutta nyt kun luin sen loppuun, oli omakin tilanne erilainen - toisaalta olisin ehkä voinut kesällä tahkoa tämän läpi, mutta sopi paremmin nyt luettavaksi. Palaa ihmeessä kirjaan myöhemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, täytyy tosiaan palata tähän kirjaan myöhemmin, jossain toisessa tilanteessa. Ehkäpä se sitten kolahtaa.

      Poista