lauantai 20. elokuuta 2016

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

MIKÄ MENETYS minulle, etten ollut aikaisemmin lukenut Miika Nousiaista. Ja tämä hervottoman hauska kirja oli ilmestynyt jo vuonna 2007. Nyt kun vihdoin tulin sen lukeneeksi, se oli ehdottomasti yksi suurimmista lukunautinnoista pitkään aikaan. Mieheni yritti lukea samaan aikaan toista kirjaa, ja minä häiritsin häntä nauramalla vähän väliä ja lukemalla valittuja paloja tästä kirjasta. Nyt täytyy kyllä ottaa selvää Nousiaisen muistakin kirjoista, vaikka en tiedäkään, onko mahdollista kirjoittaa jotain näin huikeaa vielä toisenkin kerran...

Mikko Virtanen on tyypillinen suomalainen mies Kouvolasta. Paitsi että hän ei ole tyypillinen. Hän inhoaa sekä Kouvolaa että Suomea ja ihannoi yli kaiken Ruotsia, mikä varsinkaan ei kuulu tyypillisen suomalaisen miehen ominaisuuksiin. Hänen Ruotsi-maniansa menee aivan äärimmäisyyksiin. Hän haluaa kaikki mahdolliset ruotsalaiset juhlapäivät palkallisiksi vapaapäiviksi, jostain syystä vain siinä onnistumatta, ja yrittää sitkeästi saada Ruotsin kansalaisuutta, vaikka ei ole asunut päivääkään Ruotsissa. Joululomilla Thaimaassa hän salakuuntelee täydellisinä pitämiään ruotsalaisia perheitä ja imee näin itseensä heidän ruotsalaisuuttaan. Ja onpa hänellä kotona jopa Ruotsille omistettu alttari, jonka ääressä hän viettää kalaaseja.

Lopulta Mikolle ei jää kuin yksi vaihtoehto - muuttaa Ruotsiin ja ruveta ruotsalaiseksi. Siitä lähteekin liikkeelle todellinen kommellusten sarja. Mikosta tulee Mikael Andersson - empaattinen, rakastava ja keskustelutaitoinen ruotsalainen perheenisä Göteborgista. Hän joutuu maksamaan uudesta elämästään kovan hinnan, mutta mihinkäs hän ei olisi valmis suuressa Ruotsi-huumassaan. Hänen luomaansa ruotsalaista idylliä varjostaa vain kiinni jäämisen pelko, ja hän joutuu keksimään aina vain uusia valheita korjatakseen milloin mitäkin edellisistä valheista syntynyttä tilannetta.

Kaiken tämän lukeminen oli todella herkullista. Nousiainen yltää uskomattomaan mielikuvituksen lentoon ja verbaaliseen ilotulitukseen tässä kirjassa. Lukija ei voi kuin kiinnittää turvavyön ja pysytellä menossa mukana - ihmetellen samalla, miten tälle Mikko-Mikaelille lopulta mahtaa käydä. Kirja kun on täysin ennalta-arvaamaton. Mitä tahansa voi tapahtua seuraavaksi. Tylsää ei tule tämän kirjan parissa olemaan.

Loppuratkaisua ei myöskään pysty arvaamaan, enkä tietenkään aio paljastaa sitä, kuten en yleensäkään tee. Mutta sen voin sanoa, että kirjan lopussa päähenkilö alkaa ymmärtää jotain uutta ja aiempaa syvällisempää suomalaisuudesta ja ruotsalaisuudesta. Joille muuten molemmille sai kirjaa lukiessaan naureskella tasapuolisesti. Suomi - Ruotsi 0-0. Vaiko sittenkin 1-0...

Ote kirjasta. Tai ehkä perhe käy vielä läpi päivän aikana lasten mieliä askarruttamaan jääneitä kysymyksiä. Isä vastailee tasaisella äänellä, joka on kuin Volvon moottorin hurinaa. Vastaukset saatuaan kauniit lapset nukahtavat turvalliseen yöhön herätäkseen jälleen huomenna kiukuttelemattomaan päivään tasapainoisina Ruotsin kuningaskunnan kansalaisina. Tätä se on päivästä toiseen. Näin ne lomailevat, ruotsalaiset.

Otava 2007.

2 kommenttia:

  1. Miika Nousiainen on minulle vieras. Tulisi joskus perehtyä. Oletko lukenut Joel Haahtelaa, hän on suosikkikirjailijani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin joskus lukioaikana jonkun Joel Haahtelan kirjan ja muistaakseni pidin siitä. Mutta siitä on pitkä aika... Pitäisi tutustua häneen uudestaan.

      Poista