tiistai 7. kesäkuuta 2016

Meri-Hannele Palmi: Olet silmäterä. Detaché.

Olet silmäterä. Detaché. on Meri-Hannele Palmin esikoisrunoteos. Takakannessa kerrotaan, että aikaisemmin hän ei ollut kirjoittanut, vaan ensimmäinen runolause yllätti hänet täysin viitisen vuotta sitten. Hyvän ystävän rohkaisemana hän alkoi kirjoittaa ja lähetti kokoelmansa kustantajan Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskilpailuun, jossa se sijoittui viidennelle sijalle.

Kun ajattelee, miten vähän aikaa Meri-Hannele Palmi on kirjoittanut, voi vain ihmetellä sitä, miten kypsän ja valmiin tuntuista tekstiä häneltä on syntynyt. Hänellä on selvästi kirjallista lahjakkuutta. Toinen runokokoelma onkin jo suunnitteilla.

Jos edellisen lukemani runokirjan huomasi heti miehen kirjoittamaksi, tässä teoksessa taas näkyy naisen käden jälki. Runot ovat lyyrisiä, kauniita ja täyteläisiä. Niissä on herkkyyttä, aistillisuutta ja myös arvoituksellisuutta, jota jää mielellään maistelemaan pitemmäksikin aikaa. Runot eivät tule pureskelluiksi kertalukemalla, vaan niihin tekee mieli palata uudestaan ja uudestaan.

Runoja on ryhmitelty eri otsikoitten alle, joista osassa on erilaisia kuvia - Lapsuudenkuvia, Naisenkuvia, Miehenkuvia ja Jumalankuvia.

Laitan maistiaisiksi muutaman otteen eri runoista. En laita kokonaista runoa, koska runo on teos, jota ei saa kokonaan siteerata ilman lupaa. Tämänkin olen vihdoin oppinut.

Sateella on aina hätääntyneet kasvot ja peilikaiku.
Samana iltana omenankukat satavat kivetykseen
Dagmarinkadulla. Ihmiset seisovat vierekkäin,
eivätkö he näe toisiaan.

Toisesta runosta:

Hän pukeutuu akvamariiniin ja muutamaan sanaani,
ojentaa nilkan ja vavahtaa lattialle.
Tunnen hänen liikkeensä voiman kehossani.
Taivun syvään, käperryn, kierryn, käteni piirtää tahatonta
kaarta tajuntani kaikkeuteen.

                                Sytytän tuohuksen

En malta olla vielä lainaamatta vähän kirjan nimirunoa, joka on aivan kirjan lopussa:

Olen kangas ihoasi vasten, kevyt kuin lapsen kuiskaus.
Murskaan esteet edestäsi. Rakkaus on muuntuva sininen.
Olet silmäterä, katse, kohoava hiekka, detaché.
Kylvän orkideametsän olohuoneeseesi, kuusen pihkan seinille,
elokuvan katoksi, lattia on kädessäni.
Riehu, juokse, huuda, hypi, pysyn paikoillaan kuin syvin
merenpohja.

Bookhouse 2015, 50 sivua.

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. En ole aikaisemmin tiennyt tuota, että kokonaista runoa ei saa käyttää. Runojahan laitetaan sinne tänne netissä. Vai tarkoittaako tuo, että jos siteeraa kaupallisessa tarkoituksessa olevaan julkaisuun, kuten kirjaan tai postikorttiin, niin silloin pitää olla lupa. Yksityiskäyttöön varmaan saa ottaa. Tosin nettikään ei ole yksityistä käyttöä vaan julkista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole tiennyt, mutta luin juuri netistä jonkun kirjoituksen, jossa oli ohjeita kirjabloggaajille, ja siinä oli, että kokonaista teosta ei saa lainata ja runo on kokonainen teos. Mutta toki niitä ihmiset lainailee enkä minäkään tästä asiasta enempää tiedä... mikä on totta ja mikä ei... ehkä yksityinen käyttö on eri asia, mutta netti ei tosiaan ole yksityistä...

      Poista