keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Daniil Harms: Sattumia

Tämän kirjan luin menneitten nuoruuden päivien muistolle. Nuorena kulttuuriopiskelijana 20 vuotta sitten olin aivan hurmiossa, kun luin Daniil Harmin Sattumia, ja opiskelukaverien kanssa nauroimme itsemme kipeiksi koulubussissa Harmsia lukiessamme. Eräs opettajamme meidät tutustutti kyseiseen kirjailijaan.

Iän myötä ihminen vain saattaa muuttua, ja arvasinkin, ettei tämä kirja itselleni enää olisi niin ihmeellinen. Toki jotkut kevyemmät jutut siellä kolahtavat vieläkin. Mutta jospa joku muu ihastuisi enemmänkin.

Harms on neuvostoliittolaisen kirjailijan peitenimi. Hän oli yksi venäläisen kirjallisuuden suurista kokeilijoista ja radikaaleista. Kirjan useimmiten melko lyhyet tekstinpätkät ovat todella hyvin kokeellisia - ne ovat absurdeja ja päättömiä, täynnä karmeuksia ja järjettömyyttä. Jos ihmisellä on suht rankka huumorintaju, hän voi pitää tästä kirjasta.

Harmsin tarinoissa kaikki on mahdollista. Putoillaan ikkunoista ja tuoleilta, kassakoneen ääressä istuu kuollut neiti, mies työntää kätensä kyynärpäätä myöten naisen kurkkuun ja jää kiikkiin, kärpänen ja lude tappelevat ja paljon muuta, aina täysin ennalta-arvaamattomia tapauksia. Tai siis sattumia.

Jotkut jutut ovat tosiaan jo omaan makuuni liian karmeita, esimerkiksi tämä. Kun näen ihmisen tulevan vastaan, mieleni tekee vetäistä häntä nyrkillä naamaan. Ihmisen naamaa on niin ihana hakata. Ja sitten kerronta jatkuu, joku tulee kylään ja kertoja alkaa tosiaan hakata häntä...

Mutta on myös harmittomampia juttuja - vaikka kirjoittajana onkin Harms. Tässä aika hauska esimerkki:

Kalugin nukahti ja näki unta, että hän istuu pensaikossa ja pensaikon ohi kävelee miliisi.

Kalugin heräsi, hieraisi leukapieliään ja nukahti ja näki unta, että hän kävelee pensaikon ohi ja miliisi piileskelee pensaikossa.

Kalugin heräsi, taittoi päänsä alle sanomalehden, ettei kastelisi syljellä tyynyään, nukahti ja näki taas unta, että hän istuu pensaikossa ja pensaikon ohi kävelee miliisi. 

Kalugin heräsi, vaihtoi sanomalehteä, ojentautui pitkäkseen ja nukahti ja näki unta, että hän kävelee pensaikon ohi ja miliisi istuu jälleen pensaikossa. 

Silloin Kalugin heräsi ja päätti ettei nuku enää, mutta nukahtikin heti ja näki unta, että hän istuu miliisin takana ja ohitse kävelee pensaikko....

Niistä Harmsin karmeista ja mielivaltaisista sattumista tulee mieleen, että olivatko ne ainakin osittain hänen kuvaustaan Neuvostoliitosta, jossa ihmisiä kohdeltiin mielivaltaisesti ja karmeita asioita todella tapahtui. Elämä Neuvostoliitossa varmasti oli usein absurdia.

Erään Satu-nimisen lyhyen tekstin loppu kuvaa hyvin koko kirjaa: Lukija, syvenny tähän satuun, niin tunnet olosi oudon levottomaksi.

WSOY 1988.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti